Tänään pamahti tasan 100 päivää Suomeen paluuseen. Vähä jännältä tuntuu. Aika on mennyt tosi nopeesti, vastahan mä olin New Yorkissa tai koulussa ekaa päivää. Koulu sujuu hyvin ja on aina joku jolle jutella ja viihdyn tunneilla ja kaikki mun maikat on, onneksi, tosi jees. Tuntuu hassulle, kun kaikki puhuu graduationin lähestymisestä ja odottaa sitä kuin kuuta nousevaa. Mä en ihan tiedä, samaan aikaan tahdon kotiin ja on koti-ikävä, mutta mulla on koti-ikävä myös tänne.
Viime postauksen jälkeen on jälleen ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Oon käynyt mun rakkaassa naapurikaupungissa Portlandissa ja kävin myös ekaa kertaa Seattlessa. Käytiin myös Oregonin Winstonissa Wild life safarilla silittämässä (!!) ja ruokkimassa (!!!) norsuja. Track and field alkoi, otin mun eventiksi 1600m eli mailin.
Tänne myös on ihan selkeesti alkanut tulla kevät. Talvi oli tänä vuonna kuulemma paljon normaalia ankarampi, ja auringon näkeminen tuntuu ihanalta. Oon käynyt iltaisin kävelemässä ympäri naapurustoa kattomassa ja valokuvaamassa taivasta ja keräämässä ajatuksia.
