PORTLAND JA SALT LAKE CITY

Löydettiin Portlandista ehkä söpöin talo ikinä ja päätettiin et muutetaan sinne asumaan.

Viimesen viikon aikana kävin kävelee ympäriinsä sekä Portlandissa naapuriosavaltiossa Oregonissa, sekä Salt Lake Cityssä Utahissa. Rakastan isoja kaupunkeja ja niissä ympäriinsä kävelyä ja niin edelleen. Ja molemmile kaupunkipäiville sattui sopiva (ei sateinen) sää. Nautin.

Keskiviikkona meillä oli koulussa 2 hour early release, joten suoraan koulusta suuntasin kahden kaverini kanssa Portlandiin. Tavoitteena oli löytää skandinavinen kauppa ja Urban Outfitters. Mutta kuinkas sattuikaan, tää skandikauppa olikin Mainen Portlandissa ja Downtownissa oli juuri tapahtunut kaasuräjähdys jossain liikkeessä, ja siellä oli tiet suljettu ja niin myös kaikki kaupat, Urban Outfitters mukaan lukien. Ei siinä mitään, käveltiin sillan yli toiselle puolelle kaupunkia ja löydettiin ihan sikana kivoja kauppoja ja taloja ja vaikka mitä. Lisäksi toisen mun kaverin äiti työskentelee arkkitehtina yhdessä kaupungin korkeimmista rakennuksista ja päästiin sinne 23. kerrokseen katsomaan kaupunkia ylhäältä käsin ja oli ihan tosi siisti. Oon ihan rakastunut Portlandiin.

Torstaina otin vapaata koulusta ja ajettiin host-porukoiden ja isovanhempien ja host-äitin siskontytön kanssa Salt Lake Cityyn Utahiin. Host-äitin nephew on siis lähdössä missionille Ruotsiin, joten siellä oli koko suku paikalla häntä hyvästelemässä. Yritin jopa opettaa hänelle ruotsia, mutta ei ihan tainnut onnistua, tai jos onnistui, osaa hän nyt tilata ruotsiksi lihapullia. 

Farewell-tapahtuman lisäksi vietettiin paljon aikaa sukulaisten kanssa ja perjantaina käveltiin ympäriinsä Salt Lake Cityssa, mikä oli ihan hauskaa. Henkilökohtaisesti kyseinen kaupunki ei yltänyt suosikkeihin, mutta oli silti tosi jees. Maanantaina ajettiin takaisin Vancouveriin, ja voin sanoa että kaksi 12h automatkaa lyhyen ajan sisään ei ollut mun elämän suurin nautinto. Matkalla oli tosin tosi hienoja vuoria ja maisemia ja auringonlasku, joten ehkä en valita.

ENSIMMÄINEN VIIDESOSA

1-2. Täällä on tosi kaunis ympäristö ja syksyn alussa, kun oli vielä lämmintä ja valoisampaa, käytiin kattoo vesiputouksia ja roadtripattiin Idahoon host-porukoiden perhetuttujen häihin / 3-4. Oon ihan rakastunut Portlandiin, se kaupunki on jotenki niin kivan näköinen ja sieltä löytyy vaikka mitä kivaa. Viimenen kuva on taidefestivaaleilta, minne vahingossa eksyttiin host-äidin kanssa viime kuussa.

Apua. Aika täällä on mennyt ihan hurjan nopeasti, ettei ole edes tajunnut kirjoittaa tänne. Yritän koota tähän nyt ensimmäisten kahden kuukauden pääkohtia ja tunnelmia, vaikkakin eilen (16.10) tuli täyteen tasan kaksi (2!) kuukautta Jenkeissä. Siis oikeesti jotenki tosi hurjaa ajatella, että viidesosa koko vaihto-oppiluudesta on jo täynnä. Samaan aikaan se on tosi jees ja on innoissaan ja kokee ehtineensä kokea niin paljon niin lyhyessä ajassa, mutta samaan aikaan ahdistaa ajan nopeus ja tuntuu, ettei ole ehtinyt nähdä ja kokea tarpeeksi, tai siis, että olisi pitänyt ehtiä enemmän näinkin pitkässä ajassa.

1. Mun ensimmäinen High School Game oli tyttöjen lentopallo, joka me voitettiin ihan kunnolla. Tää oli pari viikkoa koulun alun jälkeen, mutta muistan silti kui siistii oli ekaa kertaa nähdä school spirit kunnolla. / 2. Tällä alueella Aspectilla (mun vastaava järjestö täällä) on vaan kaksi vaihtaria täällä, minä ja tanskalainen Caroline. Vaikka ollaan eri kouluissa, meistä on tullut hyviä kavereita ja pyritään näkemään ainakin viikottain. Tää kuva oli meiän tervetulotilaisuudesta viime kuun alussa. / 3. Washingtonin ja Oregonin välissä on joki, joka erottaa osavaltiot toisistaan ja siellä myös tuo hieno auringonlasku oli eräänä iltana. / 4. Tän otin ku olin Carolinen ja hänen host-porukoiden kanssa melomassa aika pian meidän tervetulotilaisuuden jäkeen. 

Nää viimeiset kaks kuukautta on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Alussa olin kotona varovaisempi ja olin ihan kuset housussa jos tein yhdenkään virheen tai jos mun hostit sano niistä jotain mulle. Koti-ikävä mulle iski ekan kerran oikeestaan tasan kuukausi sen jälkeen kun tulin Jenkkeihin. Mun porukoiden piti mennä johonkin tapaamiseen ja jäin yksin kotiin ja päätin katsoa kuvia ja videoita viime kesältä ja sittenhän lähti. Mutta siitäkin pääsin yli ja ihana host-äitini lohdutti mua kun se tuli kotiin. Sen jälkeen koti-ikävä ei oo hirveesti painanut, kun täällä on ollut niin paljon tekemistä. 

1. Vancouver Mall on paikka, jossa olen viettänyt enemmän aikaa kuin ehkä kehtaan myöntää. Tässä kaunis peiliselfie minusta ja Carolinesta. / 2-3. Meidän aluevalvoja piti perinteiset apple pressing partyt, missä muun muassa roikuttiin ziplinessa ja kilpailtiin säkkihyppelyssä (mä voitin), ja totta kai juotiin tuoretta omenamehua ja syötiin hyvin. / 4. Tää kuva on mun ekasta football-pelistä. Se tunnelma peleissä on iha sikasiisti ja oli jännä nähä peli ihan livenä, ettei vaan jenkkisarjoissa ja -leffoissa.

Ensimmäinen kuukausi kului paljon hitaammin kuin toinen. Alussa kaverien saaminen tuntui hankalalta. Vaikka mulla oli jokaisella tunnilla joku kelle jutella ja olin cross countryssa ja meillä oli tosi kiva tiimi, tuntui että koulun ulkopuolella ei ollut oikein ketään. Varsinkin kun mä oon senior, tuntui että kaikilla oli jo valmiiksi tiiviit kaveriporukat, joihin oli vaikea hypätä sisään, varsinkin kun huomasi, että oma englanti ei olekaan niin hyvää mitä on ennen luullut. Mutta tostakin vaiheesta oon päässy yli ja mun englanti on mennyt sujuvampaan suuntaan, vaikka silti inhoan mun aksenttia. Mulla on tosi hyviä kavereita ja edelleen aion tutustua niin moneen uuteen ihmiseen kuin mahdollista.

1. Homecoming football game voitettiin hienosti 42-0. / 2. Washingtonin ah-niin-ihana sadesää. Ei vaa, kyl mä täst tykkään, on tää parempi ku lumi. / 3-4. Silloin kun cross country season oli vielä käynnissä, meillä oli meettejä (kisoja) joka viikko ja oli lauantaita jolloin aamulla 6.45 lähti koululta bussi, mutta oli se sen arvoista.

Edellisessä postauksessa taisin päivitellä sitä, miten jännittää aloittaa cross country. Nyt se on jo ohi. Meillä oli viimeinen meet viime perjantaina Portlandissa Oregonissa. Samaan aikaan tosi haikea olo, mutta samalla vähän helpottunut: Mun jalat on aika lailla tosi kipeet eikä se jokapäiväinen juoksentelu enää loppujen lopuksi varsinaisesti auttanut. Aion kuitenkin jaksaa juoksemista vapaa-ajalla vaikka kausi onkin ohi, kunhan käveleminen ei enää tunnu pohkeissa. 

Tällä hetkellä oon siis ainakin väliaikaisesti harrastukseton. Oon miettiny että menis kattoo millaista meininkii näillä on drama clubissa, mutta en tiä onks se täällä ihan mua varten. Oli miten oli, oon suunnitellu että keväällä aloitan sitten joko trackin tai tenniksen. Toisaalta mua ei haittais jos talvella voisinkin vain olla himassa koulun jälkeen. Sain mulle viimein viulun tänne vähän aikaa sitten, joten vois sitä alkaa taas soitella.

1. Homecoming dance oli hauska kokemus, varsin paljon oli tanssimista. / 2. Oon aina halunnu mennä kauhutaloon ja täällä mentiin! Oli ihan sairaan siistii, vaikka ei se oikeestaan erityisen pelottava ollut. Mutta hauskaa oli! / 3. Käytiin Auroran ja Jillianin kaa Vancouver Mallissa laittaa kynnet ja syömässä ja oli tosi jees. / 4. Cinnabon on mun uus rakkaus.

Tällä hetkellä oon tosi sopeutunut mun arkeen ja menee aika mallikkaasti asiat. Mulla menee mun perheen kaa tääl tosi hyvin, vaikka jotain sanomista mulle on tullut tiskien unohtamisesta tai vastaavasta, mutta ei mitään sen vakavampaa tai maailmaa mullistavaa. Mulla on oikeestaan tosi onnekas olo tästä perheestä ja osavaltiosta ja kaikesta tässä nyt, vaikka vuosi sitten vaihtariutta ajatellessa kuvittelin mulle host-siskon ja lämpimän osavaltion. Mutta tää on oikeesti tosi jees ja mä oon nyt tosi onnellinen.

1. Meiän tiimi ♡ / 2. Caroline ja minä Washington Square Mallissa viime viikonloppuna. / 3. Siis kaikki tää ruoka täällä on niin hyvää ja pelkään että tuun takas Suomeen niin paljon lihavampana, mut en mä osaa vastustaa tätä. / 4. Oon käyny näiden kahen kuukauden aikana enemmän leffoissa ku mitä käyn yleensä koko vuoden aikana. Neljän dollarin leffat on rakkautta tho. 

Joten niin. Ensimmäinen osa on täynnä ja eteenpäin mennään innolla odottaen. Tänä viikonloppuna ollaan menossa Utahiin host-äidin perheen luo ja siitä tulee varmasti hauska reissu. Ihan oven takana on myös Halloween ja odotan sitä niin paljon. Ollaan menossa johonkin superpelottavaan (? :D)  kauhutaloon Portlandiin ja mä oikeesti haluisin pelästyä.